”Ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan” kuuluu suomalainen sananlasku. Meillä täällä Suomessa asiat ovat paremmin kuin hyvin, mutta pitkä ja pimeä talvi saa monet haaveilemaan Etelän matkasta. Hetkellisen auringon ja lämmön lisäksi, matkasta voi kuitenkin saada myös pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia, joiden vuoksi voi olla kannattavaa lähteä meren toiselle puolelle.
Tulin takaisin Suomeen vuoden 2020 alussa. Olin ollut vaihdossa ja matkustellut pari kuukautta opintojen jälkeen Pohjois- ja Keski-Amerikassa. Rakastuin latinalaiseen kulttuuriin ja espanjan kieleen, mutta oli ihanaa palata takaisin Suomeen ja ajoitus osui nappiin. Muutama kuukausi paluun jälkeen koronavirus oli levinnyt maailmalle.
Olen aina pitänyt matkustamisesta, se tuo hyvää mieltä ja sopivan tauon arkielämään. Ulkomailla asuminen ja pitkä poissaolo kotoa kuitenkin aiheuttivat reissuväsymyksen ja koti-ikävän, joita en ollut aiemmin kokenut. Olin iloinen päästessäni takaisin Suomeen ja kun pandemia alkoi, pidin siitä, että meidät pakotettiin rauhoittumaan, pysähtymään ja olemaan kotona.
Yhdessä, yksin vai kenties jotain siltä väliltä?
Olin ollut jo kolme vuotta Suomessa, eikä matkailu, kotimaan matkailua lukuun ottamatta, ollut useinkaan käynyt mielessäni. Työpaikkaa vaihtaessani minulle kuitenkin avautui mahdollisuus lähteä talvella pidemmälle reissulle ja koronan puolesta tilanne maailmalla näytti lupaavalta. En ollut varma haluaisinko lähteä, mutta Suomen pimeä talvi ei houkutellut jäämään, joten aloin suunnittelemaan matkaa ystäväni kanssa.
Suhtauduin reissun toteutumiseen epäluuloisesti. Ystäväni joutui lopulta perumaan suunnitelmat ja epäröin pitkään, haluaisinko lähteä yksin. Soolomatkailu oli itselleni tuttua, mutta mielipiteeni siitä vaihtelivat, koska koin joutuvani mukavuusalueeni ulkopuolelle. Halusin suunnata matkani Etelä-Amerikkaan ja ajatus matkalle lähdöstä yksin, hieman jännitti.
Entinen kämppikseni ja nykyinen ystäväni oli muuttanut Uruguayihin ja päätin kysyä häneltä, voisinko tulla käymään. Hän innostui ajatuksesta! Puolet reissuajasta matkustaisin hänen kanssaan ja puolet yksin – kuulosti täydelliseltä ratkaisulta. Matka alkaisi São Paulosta, Brasiliasta ja siitä jatkaisin Iguassun vesiputouksien ja Argentiinan pääkaupungin Buenos Airesin kautta Uruguayihin. Uruguayista matkaisin takaisin São Pauloon muutaman välietapin kautta. Aloin odottamaan reissua, tästä tulisi ensimmäinen pitkä loma aikoihin.
Uudet tuttavuudet ja inspiroivat keskustelut
Matka oli mahtava. Yksi parhaimmista reissuista mitä olen tähän mennessä tehnyt. Rakastuin Buenos Airesiin, sen historiaan, ravintoloihin ja yöelämään. Voisin kuvitella asuvani siellä. Uruguayissa viihdyin pienessä kylässä nimeltään Cabo Polonio, jossa kokeilin surfaamista ensimmäistä kertaa. Kylä sijaitsee Uruguayin Itä-rannikolla ilman kunnollista nettiyhteyttä ja se oli täydellinen paikka rentoutua ja lataa akkuja.
Rio de Janeiro ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini, mutta muiden reissaajien suosituksesta päätin lisätä kaupungin matkasuunnitelmaani. Rio oli sopiva sekoitus kaikkea – rantoja, kaupunkielämää, samba klubeja, shoppailumahdollisuuksia sekä iloisia ja ystävällisiä ihmisiä, unohtamatta kuitenkaan kaupungin varjopuolia. Minua varoiteltiin paljon Rion vaaroista ja onnekseni vältyin vastoinkäymisiltä.
Yksi parhaimmista puolista matkailussa on uusiin ihmisiin tutustuminen. Yksin ollessani majoituin hostelleissa, joissa tapasin paljon uusia tuttavuuksia, paikallisia sekä ulkomaalaisia. Keskustelut heidän kanssaan antoivat paljon. Puhuimme muun muassa Suomen ja muiden maiden eroista – aiheet vaihtelivat Argentiinan taloustilanteesta, Ukrainan sodasta ja Brasilian politiikasta myös positiivisiin aiheisiin.
Viihtyen epämukavuusalueella – itsereflektointia ja oivalluksia
Minulla oli hauskaa ystäväni kanssa, oli hienoa päästä tutustumaan hänen arkeensa uudessa maassa, mutta en osannut aavistaa soolomatkailusta tulevan juttuni. Epämukavuusalueelle meneminen jännitti, mutta yllätykseni viihdyin siellä hyvin. Reissu oli juuri sitä mitä olin tietämättäni kaivannut. Sain vapauden päättää itse aikatauluistani, aikaa olla yksin ajatuksieni kanssa ja tutustua paremmin itseeni.
Matkalla aloin pohtimaan antaako nykyinen elämäni minulle sen mitä tarvitsen ja ymmärsin unohtaneeni unelmoida. En tarkoita ainoastaan matkustelua, en ollut suunnitellut tulevaisuuttani kunnolla pitkiin aikoihin. Jos jotain suunnitelmia oli, toteuttaminen oli jäänyt vähäiseksi. En osaa sanoa, oliko pandemia passivoittanut vai työelämä vienyt mukanaan.
Vaikka solahdin nopeasti takaisin rutiineihini, matkan vaikutukset kestävät toivottavasti vielä pitkään. Reissu rikastutti ja antoi selkeyttä elämään sekä intoa toteuttaa itselleni tärkeitä asioita, myös matkustelua, soolona.
Tua Ojanen
Helsingin seudun kesäyliopiston markkinointikoordinaattori