Suomessa tehdään miljoonia tunteja vapaaehtoistyötä vuodessa. Vapaaehtoiset harvoin laskevat itse antamiaan tunteja merkitykselliselle työlle, mutta ilman tätä panosta monta asiaa jäisi toteutumatta. Järjestöissä ja yhteisöissä tarvitaan vuosittain tuhansia vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin. Vapaaehtoiset antavat paljon, mutta saavat myös itse paljon vapaaehtoistyöstä.
Vapaaehtoistyöllä on vankka kannatus Suomessa
Kansalaisareenan tietoihin perustuen vapaaehtoistyötä tehtiin Suomessa vuonna 2020 noin 224 miljoonaa työtuntia. Rahallinen arvo näille tunneille oli noin 4,38 miljardia euroa. Näiden lukujen valossa voi vain todeta, että ilman näitä tunteja, monet palvelut ja harrastukset olisivat paljon kalliimpia. Eniten vapaaehtoistyötä tehdään liikunta- ja urheiluseuratoiminnassa.
Vapaaehtoistyö Suomessa 2021 -tutkimuksen mukaan 26 % vastaajista olisi valmis tekemään enemmän vapaaehtoistyötä lähitulevaisuudessa kuin nyt. Vastaajista 37 % olisi valmis tekemään yhtä paljon vapaaehtoistyötä kuin nyt. Merkillepantavaa on, että vastaajista yksikään ei halua lopettaa vapaaehtoistyön tekemistä.
Itse olen viimeiset vuodet ollut tiiviisti lasten harrastusten kautta vapaaehtoistoiminnassa urheiluseurassa. Monesti vapaaehtoistoiminta onkin pitkäkestoista, mikä voi myös olla toisinaan toiminnalle este. Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumista helpottaisi eniten, jos tarjolla olisi lyhytkestoisia ja kertaluontoisia tehtäviä. Tästä voisivat monet järjestöt ja yhteisöt ottaa koppia.
Vapaaehtoistyöllä osaaminen karttuu
Vapaaehtoistyössä kertyy paljon osaamista. Tämä osaaminen voi kuitenkin jäädä näkymättömiin, jos sitä ei tunnisteta. Monille nuorille vapaaehtoistyö ja siellä kertynyt osaaminen voi olla usein ensimmäisiä merkintöjä ansioluetteloon. Vapaaehtoistyössä kertyneellä osaamisella voikin olla hyötyä ja apua niin opintoihin pääsyssä, opintojen valmistumisessa kuin työelämässä. Samoin opiskelujen ja työn kautta kertyy osaamista, josta puolestaan hyötyvät järjestöt ja yhteisöt.
Osaamisen tunnistaminen liittyy siten vahvasti vapaaehtoistoimintaan. Osaamisen sanoittaminen jää kuitenkin vielä usein vapaaehtoisen omille harteille. Osaamista voidaan tehdä näkyväksi osaamismerkein, osaamistodistuksin ja muilla dokumenteilla. Tunnistammeko vielä riittävällä tavalla sitä, miten vapaaehtoinen hyötyisi antamistaan tunneista osaamisensa tunnistamisella? Ehkä emme, mutta tässäkin ollaan menossa parempaan suuntaan. Osaamisen tunnistaminen vaatii järjestöiltä ja yhteisöiltä aikaa ja eri tehtävien osaamisalueiden tunnistamista.
Minulla oli ilo olla vapaaehtoistiimin vetäjänä ringeten MM-kotikisoissa Espoossa. Kisaviikon jälkeen monelle vapaaehtoiselle kirjoitettiin todistus kisaviikon työtehtävistä. Meillä kaikilla osaaminen vahvistui useilla eri osa-alueilla, joista toivottavasti on ilon lisäksi hyötyä tulevaisuudessa. Hyvässä porukassa on helpompi oppia uutta. Ehkä siinä onkin yksi vapaaehtoistyön suola, yhteisöllisyys. Kun ympärillä on tiivis ja hyvähenkinen joukko, uskaltaa oppia uutta oman mukavuusalueensa ulkopuoleltakin.
Vapaaehtoistyön tulevaisuus näyttää positiiviselta
Vapaaehtoistyö Suomessa 2021 -tutkimuksen mukaan 38 % kyselyyn vastanneista, jotka eivät ole kuluneen vuoden aikana tehneet vapaaehtoistyötä, haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos pyydettäisiin. Erityisesti nuoret, 15–24-vuotiaat ovat kiinnostuneita vapaaehtoistoiminnasta. Tämä antaa positiivisen tulevaisuuskuvan vapaaehtoistoiminnasta Suomessa. Vapaaehtoistyö nähdään vahvasti myös kasvokkaiseksi toiminnaksi, mitä se usein onkin. Etänä tehtävä vapaaehtoistyö on kuitenkin ottanut vankemman aseman koronan jälkeen ja pitkien etäisyyksien maassa etänä tehtävälle vapaaehtoistyölle on saavutettavuuden näkökulmasta paikkansa.
Vapaaehtoisten kansallinen juhlapäivä oli perjantaina 2.12.2022. Kaikille vapaaehtoisille lämmin kiitos tekemästänne työstä. Tehkää työtänne näkyväksi myös itse, se on sen arvoista!
Lisätietoja vapaaehtoisten päivästä ja vapaaehtoistyön tunnuslukuja.
Herttaliisa Tuure
Helsingin seudun kesäyliopistosäätiön varapuheenjohtaja
Twitter: @herttaliisa
Blogitekstin sisältö ei välttämättä edusta Helsingin seudun kesäyliopiston kantaa.