Sivistys globaalien kriisien aikana

Hanhet likaavat puistot ja lokit häiritsevät piknik-eväiden syömistä. Kuinka ärsyttävää! Koronaa vastaan rokottamattomat uhkaavat suistaa koko terveydenhuollon kaaokseen. Kuinka itsekästä! Rokotetut seuraavat sokeina päättäjiä ilman kykyä kriittiseen ajatteluun. Kuinka typerää! Elokapina sulkee teitä ja vaatii kohtuuttomia. Kuinka he kehtaavat? Maahanmuuttajat vievät työpaikat ja ryöstävät kaupat. Miksi ihmiset eivät pysy kotimaassaan? Kaiken päälle sudet ovat alkaneet jolkotella maaseudun pihoilla ja uhkaavat viedä lapsetkin mukanaan. Ammutaan ne!

Tunteet kertovat, mistä löydämme turvaa ja missä koemme vaaraa. Tuttuus vetoaa meihin. Arvostamme usein heitä, jotka muistuttavat meitä itseämme. Se on inhimillistä, mutta joskus tunteet ohjaavat meitä vääriin arvioihin ja sivistymättömään käyttäytymiseen. Sivistykseen katsotaan kuuluvan positiivinen uteliaisuus muita kohtaan. Utelias ihminen ei tuomitse, vaan haluaa oppia toisesta lisää. Riittävän tasapainoinen tunne-elämä edesauttaa erilaisuuden kunnioittamista, perustuipa erilaisuus mielipiteeseen, ulkonäköön tai lajiin.

Pelko on hankalasti tunnistettava tunne, koska se voi verhoutua esimerkiksi inhoon, vihaan tai ylemmyydentunteeseen. Nämä kaikki voivat ohjata sivistymättömään käyttäytymiseen. Joskus pelkoa myös hyödynnetään, kun halutaan voimistaa vastakkainasettelua.

Susi on viimeksi tappanut Suomessa ihmisen 1800-luvulla, jos silloinkaan. Todisteet, että susi olisi tappanut ihmistä edes 1800-luvulla ovat hatarat. Silti esimerkiksi jotkut maakuntalehdet ja poliitikot edelleen pelkoa lietsoen kertovat häirikkösusista, jotka tunkeutuvat pihoille ja aiheuttavat kuulemma ihmisillekin suurta vaaraa. Sen sijaan, että tutustuisimme siihen, mitä jo tiedämme susien käyttäytymisestä, niiden uhanalaisuudesta sekä lajin positiivisesta vaikutuksesta luonnon monimuotoisuudelle, ratkaisuksi tarjotaan tappamista. Raivataan haittaavaksi koetut yksilöt pois näkyvistä.

Olemme melko huonoja sietämään erilaisuutta edes oman lajimme sisällä saati sitten, kun kyse on toisista lajeista. Vaadimme, että muiden tulisi käyttäytyä asettamamme käyttäytymisnormiston mukaan. Susilta vaadimme, että niiden tulisi luonnonvaraisina eläiminä kunnioittaa keinotekoisia piha-alueidemme rajoja. Unohdamme, että yksipuolinen sopimus ei ole sopimus – susi ei ole meidän kanssa tehnyt sopimusta siitä, että tietty maa-alue olisi vain ihmisen käytössä. Olemme valmiita tappamaan uhanalaisen ja ihmistä luonnostaan karttavan lajin yksilöitä siksi, että pelkäämme. Samaan tapaan pelko aiheuttaa hankauksia myös ihmisten välillä ja saa meidät toimimaan toisiamme vastaan esimerkiksi haukkuen, syyllistäen ja ivaten.

Olisi yksioikoista ajatella, että tunteet väistämättä haittaisivat rationaalista ajattelua. Tunteet voivat esimerkiksi auttaa arvioimaan, tapahtuuko ympärillä jotain väärää tai sellaista, johon tulisi puuttua. Ilman myötätuntoa elämästä ei tulisi mitään. Tunteiden avulla arvioidaan ja tehdään päätöksiä siitä, keiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa ja ketkä kuuluvat niihin, jotka laskemme lähelle. Tunteiden avulla arvioidaan myös sitä, onko lähellämme apua tarvitsevia. Kompastuskivenä on tosin se, että tunnemme helpoiten myötätuntoa itsemme kanssa samanlaisia kohtaan. Eri lajia, kulttuuria tai ajatusmaailmaa edustavat eivät usein herätä meissä yhtä helposti myötätuntoa. Sitä varten tarvitaan emotionaalista kypsyyttä, sydämen sivistystä.

Ekologinen kriisi, koronapandemia ja myös muut globaalit ongelmat asettavat meille haasteita, jotka edellyttävät sivistystä ja avarakatseisuutta. Omaa sivistyksen tasoa voi jalostaa pohtimalla sitä, mitä haluaisi oppia niiltä, jotka aiheuttavat itsessä pelkoa, suuttumusta tai inhoa. Ihminen, joka on riittävän tasapainoisesti kosketuksissa tunteisiinsa, pyrkii yleensä harmoniseen elämään ympäristön kanssa. Hän ei välinpitämättömästi tai kohtuuttomasti vahingoita ja loukkaa muita, olipa kyse toisista ihmisistä tai muista elävistä olennoista.  On sivistymätöntä ajatella, että meillä olisi oikeus pakottaa tai painostaa muut lajit tai erilaista ajatusmaailmaa edustavat ihmiset juuri siihen tiettyyn muottiin, johon itse haluamme heidän asettuvan. Kitkerät somekeskustelut, raflaavat lehtiotsikot ja suora väkivalta kertovat ihmiskunnan heikkoudesta sietää erilaisuutta. Meillä on sivistyksen suhteen vielä paljon opittavaa.

Blogitekstin sisältö ei välttämättä edusta Helsingin seudun kesäyliopiston kantaa.