Ihmiset muodostavat elämänsä aikana erilaisia suhteita, myös parisuhteita. Henkilön oma näkemys voi olla, että suurta eroa ei ole sillä, eletäänkö avo- vai avioliitossa. Kummassakin on lähtökohtaisesti kyse parisuhteen osapuolista, jotka vakiintuneesti elävät yhteistaloudessa perheenä. Oikeudellisesti ja taloudellisesti parisuhteen muotoa koskeva valinta on kuitenkin merkityksellinen.
Monenlaisten avoliittojen oikeusvaikutukset
Oikeusvaikutusten erot voivat yllättää erityisesti parisuhteen päättyessä eroon tai osapuolen kuolemaan. Jos näistä oikeusvaikutusten eroista ei ole ollut tietoinen, eikä suhteen loppumisen myötä syntyvään taloudelliseen tilanteeseen ole pyrkinyt reagoimaan elinaikaisin oikeustoimin, syntyvä tilanne voi toisen osapuolen – esimerkiksi avolesken – näkökulmasta vaikuttaa kohtuuttomalta, jopa lohduttomalta.
Nykyisin oikeudellisesti arvioituna on kahdenlaisia avoliittoja; yhtäältä erityislailla säänneltyjä ja toisaalta sen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä avoliittoja. Jotta avoliittolaki voi tulla sovellettavaksi, edellytetään, että kyse on parisuhteen osapuolista, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta. Lain soveltamisalaan pääsee myös lyhyemmällä yhdessä asumisella, mikäli puolisoilla on tai on ollut yhteisessä huollossaan oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota henkilöä, joka on avioliitossa. Vaikka henkilöt asuisivat toisen osapuolen avioliitosta huolimatta yhdessä, ei avioliiton aikaista asumista lasketa mukaan, kun arvioidaan avoliittolain asettaman viiden vuoden rajapyykin saavuttamista.
Avoliittolaki ei sisällä henkilökohtaisiksi luonnehdittavia säännöksiä, eikä avopuolisoille synny lain nojalla esimerkiksi kodin ja asumisen suojaa eikä oikeutta avoliiton aikaiseen elatukseen. Avoliittolaki sääntelee avoliiton päättymistilanteita taloudellisesti. Lähtökohtana on se, että avoliiton päättyessä omistussuhteet selvitellään ja kumpikin osapuoli ottaa oman omaisuutensa. Mihinkään varallisuuksien tasoituserään ei avopuolisolla ole suoraan avoliiton nojalla oikeutta.
Mikäli osapuolet eivät pääse asioista sopuun, voi jompikumpi osapuoli käynnistää toimituserottelun hakemalla pesänjakajaa. Tämä on yksi avoliittolain soveltamisalaan pääsemisen hyvistä puolista. Avoliittolaissa on myös säännös niitä tilanteita varten, joissa toinen osapuoli on panostanut toisen puolison varallisuuteen siten, että panoksen seurauksena osapuolen omaisuus on säilynyt tai karttunut. Näissä tilanteissa avopuoliso voi avoliiton päättyessä vaatia maksettavaksi hyvitystä, jotta perusteeton hyötyminen saadaan varallisuuksia eroteltaessa estettyä.
Mitä jos avoliittolakia ei voi soveltaa?
Jos avoliitto ei kuulu avoliittolain soveltamisalaan, tulevat puolisoiden taloudellisiin suhteisiin sovellettavaksi yleiset varallisuusoikeudelliset säännökset sekä avoliiton aikana että sen päättyessä. Oikeudellisesti eroavuudet suhteessa avoliittolain alaisiin avoliittoihin eivät ole suuria. Kummassakaan avoliiton muodossa ei avopuoliso näet saa avoliiton perusteella oikeuksia toisen omaisuuteen ja kumpikin on oikeutettu liiton päättyessä vain omaan omaisuuteensa. Jos toisen omaisuuteen on panostettu siten, että se on panoksen myötä karttunut ja säilynyt, voi se aktivoida oikeuden perusteettoman edun vaatimiseen. Perusteettomassa edussa ja avoliittolain mukaisessa hyvityksessä on kyse sisällöllisesti samasta asiasta.
Menettelyllisesti ja myös kustannusten näkökulmasta voi kuitenkin olla merkitystä sillä, että sopimusta ei välien rikkoutuessa saada osapuolten kesken aikaiseksi. Jos osapuolet eivät ole avoliittolain soveltamisalassa, ei pesänjakajaa saa määrättyä ja riitaisuudet täytyy ratkaista normaalia tuomioistuintietä. Pesänjakajan lasku maksetaan puoliksi, mutta tuomioistuimessa on riski siitä, että häviäjä joutuu maksamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut.
Jos avoliitto päättyy osapuolen kuolemaan, tulee edellä mainittujen säännösten lisäksi pohtia avolesken jäämistöoikeudellista asemaa, joka on sanalla sanoen heikko. Avoleskelle ei anneta asumissuojaa, eikä hän ole lakimääräisen perillisen asemassa. Perimysoikeudellinen asema onkin pitkälti riippuvainen siitä, onko avoleski edunsaajana testamentissa.
Välillä lehdistössäkin uutisoidaan tilanteista, joissa avoliitto on kestänyt yli 20 vuotta, eivätkä puolisot ole tehneet jäämistösuunnittelua eli pohtineet osapuolen kuoleman taloudellisia vaikutuksia. Jos avolesken hyväksi ei ole tehty testamenttia, ja lähes kaikki omaisuus on ollut edesmenneen avopuolison omistuksessa, voi avolesken tilanne antaa aihetta apeuteen.
Aviopuolison asema
Avioliitto antaa monenlaista suojaa puolisolle ja perheelle. Laki sisältää säännökset, joilla turvataan perheen asumista kotina käytetyssä asunnossa. Lisäksi avioliittolaki velvoittaa aviopuolisot huolehtimaan toistensa elatuksesta liiton aikana. Vihkiminen aktivoi avio-oikeuden, jonka oikeusvaikutukset toteutetaan aviovarallisuussuhdetta purettaessa eli osituksessa.
Avio-oikeus antaa oikeuden netto-omaisuudet tasaavaan suoritukseen toiselta puolisolta. Avio-oikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolisoiden omaisuudesta tulisi avioliitossa yhteistä tai puoliso saisi määrätä toista sen suhteen, miten tämä tekee oikeustoimia omasta omaisuudestaan.
Aviopuolisoilla on laaja mahdollisuus tehdä erilaisia sopimuksia ja muita oikeustoimia paitsi kolmannen kanssa niin myös keskenään. He voivat esimerkiksi lahjoittaa tai myydä omaisuutta toisilleen ja he voivat sopia avio-oikeuden ulottuvuudesta avioehtosopimuksella. Sopimusvapaus ulottuu myös ositukseen. Aviovarallisuussuhteet voidaan purkaa sopimuksella. Riitatilanteessa ensiasteena on pesänjakajan hakeminen.
Avioleskellä on vahva asema, jos avioliitto päättyy kuolemaan. Tässä pitää muistaa edetä askel kerrallaan. Jos perittävällä oli rintaperillisiä, puretaan aviovarallisuussuhteet ensin ja tämän jälkeen siirrytään perimystä koskeviin säännöksiin. Perintöoikeudellisesti leskellä on joko perimysoikeus lakimääräisen perimysjärjestyksen nojalla tai leski saa asumissuojaa. Asumissuoja antaa leskelle mahdollisuuden jatkaa asumista puolisoiden kodissa elämänsä loppuun saakka ja suoja voittaa jopa lakiosaperillisen oikeudet.
Perimysoikeudellisesti merkitystä ei anneta sille, onko puolisoiden välillä ollut avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimus. Sopimuksen oikeusvaikutukset toteutetaan aviovarallisuussuhteet purkavassa toimituksessa, eikä lesken asumis- tai perimysoikeuden esteenä ole avio-oikeuden poissulkeminen.
Lesken asumissuojaa ei myöskään voi sivuuttaa testamentilla. Sen sijaan lesken perintöoikeuden voi testamentilla sivuuttaa, koska leski ei ole lakiosaperillisen asemassa. Aviolesken oikeudellisen aseman ymmärtäminen ei ole mikään helppo tehtävä, ja edellyttää aviovarallisuus- ja perimysoikeudellisten säännösten yhteensovittamista.
Johtopäätös: parisuhteen muotoa koskeva päätös on myös taloudellinen päätös
Avo- ja aviopuolisoiden oikeudellista asemaa yhdistää se, että on tärkeää olla jo liiton aikana selvillä siitä, mitä kumpikin puoliso omistaa. Avo- ja avioliittolain säännökset lepäävät omistajan oikeustoimivapauden varassa ja myös omaisuuden erottelussa lopputulos ratkeaa loppu viimein sen nojalla, kumman näyttö omistusoikeudestaan on vakuuttavampaa.
On huomattava, että omistussuhteet määritetään samojen varallisuusoikeudellisten säännösten mukaan liittomuodosta riippumatta. Avoliittolaissa ja avioliittolaissa on omistussuhteita koskeva olettama, mutta se koskee vain irtainta omaisuutta ja on osapuolten kesken aina riitautettavissa.
Avo- ja avioliittolain oikeudelliset erot ovat kokonaisuudessaan merkittävät, ja näkyvät korostetusti tilanteessa, jossa suhde päättyy toisen puolison kuolemaan. Eroavuuksilla on merkitystä jo suhteen kestäessä, koska heikomman suoja toimii aviopuolison eduksi ja turvaa muun muassa asumisen perheen kotina käyttämässä asunnossa. Ideaalitilanteessa olisi tietysti suotavaa, että liittomuodon valinta nojaisi rationaalisiin kriteereihin myös liiton oikeusvaikutusten osalta, koska viimeistään parisuhteen päättyminen havahduttaa sen tosiseikan äärelle, että parisuhde on aina myös oikeudellinen ja taloudellinen suhde.
Tuulikki Mikkola
Kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professori, Turun yliopisto
Tutustu Tuulikin kurssiin Perhe- ja jäämistöoikeus, 7 op (alk. 7.3.)
Toimituskuntana toimii säätiömme monijäseninen markkinointitiimi.