Me emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta me voimme ennakoida. Ennakoiminen kannattaa, sillä se auttaa varautumaan tulevaisuuteen: sen haasteisiin ja sen mahdollisuuksiin. Sen lisäksi se muistuttaa meitä, siitä, että sillä, mitä teemme tai jätämme tekemättä tänään, on merkitystä huomisen kannalta.
Pandemiasta eteenpäin
Korona-virus yllätti maailman, siitä huolimatta, että laajan pandemian vaaran kaikki tunsivat ja tiesivät, että se on ennemmin tai myöhemmin ei vain mahdollinen, vaan suorastaan todennäköinen. Tästä huolimatta oppimisen maailmassa kaikki tuntui tulevan yllätyksenä. Ensin näytti siltä, että tästä emme voi selvitä. Emme tiedä, mitä tehdä. Lopulta nopea, jopa vauhdikas sopeutuminen tilanteeseen, osoitti, että kouluissa ja opiskelumaailmassa oli jo valmiina mahdollisuuksia ja oppimisen välineitä. Niitä ei vaan koskaan oltu otettu käyttöön.
Kriisi on ihmisille mahdollisuus näyttää parasta itsestään, A. Einstein.
Miksi mahdollisuuksia ei sitten hyödynnetty jo aiemmin? Se kertoo meille jostain hyvin inhimillisestä. Ihminen harvoin tekee muutoksia ennen kuin vasta pakon edessä. Vaikka muutos olisi parempaan, niin muuttumattomuus saattaa olla helpompaa. Me liian usein valitsemme mieluummin helpon kuin uuden, jopa silloin kuin uusi on vanhaa parempi. Ehtiihän sitä muutoksia tehdä huomennakin, tai minun eläkkeelle jäämiseni jälkeen. Me ihmiset olemme lopulta hyvin mukavuuden haluisia.
Toki kriisin keskellä näimme suuria eroja: toiset oppilaitokset ja opetustyön ammattilaiset omaksuivat uudet käytännöt hetkessä, toiset näkivät ainoana mahdollisuutenaan sulkea ovensa, sulkivat ovensa tai vaihtaa ammattia, jotkut jäivät eläkkeelle suunniteltua aiemmin.
Me olemme tulevaisuus
Me luomme koulutusmaailman tulevaisuutta joka päivä. Vaikka me emme tekisi asialle mitään, tulevaisuus tulee joka tapauksessa. Tulevaisuus etenee sekunti sekunnilta ja viikko viikolta. Typerintä on tietysti metsässäkin odottaa puun kaatumista paikoillaan pysyen ja mitään tekemättä. Parasta on pyrkiä vaikuttamaan siihen, että puu pysyy pystyssä, tai jos puu on tuomittu kaatumaan, ainakin voimme määrätä puun kaatumisen suunnan. Parhaassa tapauksessa me olemme jo laittaneet uuden puun kasvamaan entisen tilalle. Paluuta menneeseen ei ole.
Etä-opiskelu on mahdollisuus
On silkkaa melankoliaa tuijottaa eilistä, kun voi suunnata katseen avoimesti eteenpäin. Me voimme juuttua valittamaan tai sitten päättää luoda parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Usein kuulee kauhisteltavan, kuinka etäopiskelu vie mahdollisuuden tavata uusia opiskelutovereita. Pitää silti muistaa, että toisaalta se antaa mahdollisuuden säilyttää kaikki vanhat ystävät kotipaikkakunnalla. Opiskelupaikkakunnilla on usein huutava opiskelija-asuntopula. Niin kova pula, että se saattaa jopa vääristää vuokrien hintoja. Etä-opiskelu mahdollistaa pienempien muuttotappio paikkakuntien elinmahdollisuudet. Etäyhteyksien avulla oppilaitokset tulevat ihan konkreettisesti joka niemeen ja saarelmaan.
Etä-opiskelu sitä paitsi lisää tasa-arvoa, sillä se mahdollistaa kaikille ihmisille mahdollisuuden saada parhaan opettajan opetusta. Etä-opiskelu muuttaa tulevaisuuden kaupunkirakenteita, sillä enää ei tarvita lukemattomia kouluja. Etä-opiskelijat voivat lähiopetuspäivinään käyttää vuoroon samoja tiloja. Kiinteistökulut vähenevät ja siitä irtautuva raha voidaan laittaa sisällön tuottamiseen: parempia opetussisältöjä kaikille!
Mikä etä-opiskelussa pelottaa?
Etä-opiskelu oli uusi asia, joka tuli eteen pakosta ja nopeasti. Etä-opiskelu kosketti kaikkia. Lapsia, jotka eivät nähneetkään enää ystäviään. Opettajia, jotka eivät tienneet, miten valvoa kokeita etänä. Vanhempia, joilla olikin yhtäkkiä kotonaan lapset, joille piti järjestää oma opiskelutila ja välineet ja vielä valvoa heidän tekemisiään. Uudet tilanteet koetaan usein vaaroiksi, joiden edessä on helppo nostaa kädet ylös ja sanoa: ei onnistu.
Lapset eristäytyvät sosiaalisesti, opettajat menettävät kontrollinsa, vanhemmat eivät ehdi tekemään omia töitään. Jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Jos katselemme kouluja välitunneilla. näemme kuinka nuoret istuvat koulun pihalla älylaitteet kädessään joka tapauksessa. Se on heidän tapansa kommunikoida. Kokeita voi valvoa kameralla. Kokeet voi myös tehdä sellaisiksi, että ne mittaavat syvempää osaamista, mitä ei voi luntata. Kotona oleva nuori voi olla mahdollisuus uudenlaiseen suhteeseen hänen kanssaan.
Uudet mahdollisuudet, parempi tulevaisuus
Maailma muuttuu vinhaa vauhtia. Koulutusmaailma voi valita pysähtyneisyyden tai vauhdissa pysymisen. Ensimmäisen maailman sodan esimerkkiä kannattaa pitää varoittavana. Sen sodan miestappiot olivat suuremmat kuin koskaan. Sitä nimittäin johdettiin 1800-luvun tavalla, mutta aseet olivat jo uudelta vuosisadalta. Yhteiskunnalle käy samoin, jos me vanhan kaipuussamme haluamme opettaa vanhoilla metodeilla, kun maailma tarvitsee jotain aivan uutta. Liiallinen nostalgia ja rohkeuden puute jarruttaa tulevaisuutta.
2000-luvun lukutaidottomia eivät ole ne, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa, vaan ne, jotka eivät osaa oppia, unohtaa oppimaansa ja oppia uudelleen.— Tulevaisuudentutkija Alvin Toffler
Oppimisympäristön muutos ei tarkoita ainoastaan lähiopetuksesta etäopetukseen siirtymistä. Oppimisympäristön kehittymistä on ollut aina, myös silloin, kun kirjoitusalusta muuttui savitaulusta paperiksi. Maailman on sanottu muuttuvan paremmaksi, kun kaikki maailman tytöt saavat lukea. Yleistä lukutaitoa ei ole vieläkään saavutettu. Toivoa silti on, ehkä enemmän kuin koskaan. Uudet digitaaliset oppimisympäristöt ovat tasa-arvoisempia. Lukutaito ei ole enää ainut tapa saada tietoa ja oppia.
Tekniikka oppimisen tukena
Myös lukemiseen kykenemättömät ihmiset: olipa syynä lukutaidon puute näkövamma tai lukivika, voivat hankkia tietoa paremmin kuin ennen. Tietokoneet toimivat äänikomennoilla ja niiden avulla voi viestiä puhumalla. Entistä paremmat käännösohjelmat tuovat kaikki maailman tiedon lähimmän puhelimen etäisyydelle. Tietokoneen avulla pääsee näkemään museoiden kokoelmia paikoista, joihin en voi matkustaa.
Hyvä resoluutio auttaa näkemään taulun pienimmätkin yksityiskohdat, tavalla, jota ei ikinä näkisi seisoessaan Monalisan edessä Louvressa. Teoksen edessä oleva panssarilasi heijastaa valoja ja 50 muuta matkailijaa polkee varpaita pyrkien lähemmäs taulua. Tietokone tuo tarkemmin nähtäväksi, aivan lähelle asioita, jotka ovat 5000 kilometrin päässä, kuin ne voi nähdä seisten niiden edessä viiden metrin etäisyydellä.
Voiko elämästä valmistua?
Tulevaisuus vaatii ja antaa mahdollisuuden yksilöllisempiin urapolkuihin ja jatkuvaan oppimiseen. Satojen vuosien ajan olemme ajatelleet oppimisen olevan yhden elämänvaiheen mittainen. Me menemme oppilaitokseen, opiskelemme ja valmistumme. Mutta voiko kukaan koskaan olla elämässään valmis? Totuudet ovat aina olleet sidoksissa hetkeen ja aikakauteen. Keskiajan totuus ei ole sama kuin nykyinen totuus.
Meistä suuri osa syntyi homosapienseina ja ehkä huomaamattamme tutkijat havaitsivat evoluution jatkuneen meissä ihmisissä. Meidän uusi lajimääritelmämme on jo muutaman vuoden ajan ollut homo sapiens sapiens. Jos yliopisto tai ammattikoulu riittikin homo sapiensille, niin riittääkö se tulevaisuuden homo sapiens sapiensille? Tuskin.
Muuttuva maailma, muuttuvat opinahjot
Maailma tarvitsee entistä enemmän erikoisosaamista ja poikkitieteellistä sekä taidollista osaamista. Opiskelumaailman muutokset ja kehitys takaavat kaikille yksilöllisiä opinpolkuja. Yhteen oppilaitoksen sitoutuminen on taannut sen oppilaitoksen tiedot ja taidot. Nyt kukin voi hankkia erikoisosaamistaan kotoaan käsin niin Johannesburgista kuin Kairosta tai vaikkapa Helsingin seudun kesäyliopistosta. Tulevaisuuden oppilas voi hankkia tarvitsemansa tiedon ja taidon, mistä haluaa ja siinä elämänsä vaiheessa, kun sitä eniten tarvitsee.
Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.— Sokrates
Vapaus antaa mahdollisuuksia. Mahdollisuudet luovat tasa-arvoa. Tasa-arvo on tae paremmasta maailmasta. Maailma muuttuu. Yksi asia pysyy samana: tarve tietoon. Meidän kaikkien opetusalalla toimivien tarvitsee tehdä vain yksi päätös: haluammeko olla mukana luomassa tulevaisuutta vaiko itkeä vanhan perään.
Liisa Väisänen
HSKY:n taidehistorian tuntiopettaja ja tietokirjailija.
Facebook Liisa Väisänen – asiantuntijasi
Instagram vaisanen.liisa
Tutustu Liisan Non-stop taidehistorian kursseihin.
Kuvat: Marco Peretto
Blogitekstin sisältö ei välttämättä edusta Helsingin seudun kesäyliopiston kantaa.