Unettomuus on meille kummallekin tuttu seuralainen. Ennen kuin meistä tuli uniterapeutteja ja myöhemmin Holistic Sleep SCFA® -univalmentajien kouluttajia, kuljimme kumpikin oman raskaan tiemme unettomuuden kanssa.
Seuraavaksi kerromme omat tarinamme.
Katía Uusikartano – uniterapeutti, sosiaalipsykologi, LCF Life Coach®
Päivi Karhu – uniterapeutti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, LCF Life Coach®Päivin tarina: Uni muuttui pelottavaksi asiaksi
Tik-tak, tik-tak.
Olin ehkä viisivuotias, kun olimme yökylässä isotätini luona. Muistan maanneeni valveilla pimeässä huoneessa ja kuunnelleeni kaappikellon tikitystä. Uni ei tullut millään.
Jälkikäteen ajatellen olin herkkäuninen jo lapsena. Koululaisena ja nuorena aikuisena iltaisin pyöriskely oli minulle tuttu vieras. Nukahtaminen saattoi viedä aikaa, mutta silloin en vielä varsinaisesti kärsinyt unettomuudesta. Sinnittelin huonojen öiden jälkeen ja jatkoin elämääni.
Kaikki muuttui, kun sain lapsia 2000-luvun alussa. Lasten myötä yöni muuttuivat katkonaisiksi. Jatkuvat yöheräilyt rikkoivat oman unirytmini niin pahasti, että koin kahdesti kolmen vuorokauden täysin unettoman jakson.
Ne olivat pelottavia kokemuksia. Luulin tulevani hulluksi. Pelkäsin, etten selviäisi hengissä, jos en pian saisi nukuttua. Oli pakko hakea apua, ja nukahtamislääke katkaisi pahimman kierteen.
Akuutti unettomuus ei kuitenkaan jäänyt tilapäiseksi vaiheeksi. Se muuttui vähitellen krooniseksi, ja lääkkeistä tuli pysyvä tuki nukkumiselleni.
Myöhemmin mukaan tuli työelämän stressi. Saatoin nukahtaa, mutta heräsin aamuöisin enkä enää saanut unta. Sain lääkäriltä toisen lääkkeen auttamaan unessa pysymisessä.
Näin kului vuosia. Yritin moneen kertaan lopettaa lääkkeet omin voimin. Kerta toisensa jälkeen päädyin kuitenkin takaisin niiden käyttöön. Samalla vahvistui ajatus, etten ehkä enää osannut nukkua ilman niitä. Tuntui, että olin kokeillut kaikkea, eikä mikään auttanut.
Kun uni muuttuu asiaksi, jota yrittää hallita
Ymmärrän nyt paljon paremmin, mitä noina vuosina tapahtui. Kun uni alkaa toistuvasti pettää, ongelma ei enää rajoitu öihin. Nukkumista alkaa ajatella jo päivällä.
Miten ensi yönä käy? Entä jos en taaskaan nuku? Miten jaksan huomenna?
Huonosta yöstä tulee jotakin, mitä yrittää kaikin keinoin välttää, ja samalla nukkumisesta voi huomaamatta tulla suoritus. Hyvää yötä alkaa tavoitella tekemällä asiat mahdollisimman oikein. Omaa vireystilaa tarkkailee, väsymystä kuulostelee ja yöllä arvioi, paljonko unta on vielä mahdollista saada.
Mitä tärkeämmäksi nukkuminen muuttuu, sitä enemmän sitä yrittää hallita. Omalla kohdallani tämä oli yksi keskeisistä asioista, jotka ymmärsin vasta paljon myöhemmin. Ongelmani ei ollut vain se, etten aina nukkunut. Olin vuosien aikana alkanut menettää luottamustani siihen, että kehoni osaisi nukkua ilman, että autan ja kontrolloin sitä.
Elämä pysäytti kysymään, mikä on tärkeää
Vasta noin viidentoista vuoden unilääkkeiden käytön jälkeen elämässäni tapahtui jotakin, joka pysäytti minut paljon suurempien kysymysten äärelle. Läheiseni sairastui vakavasti.
Aloin kysyä itseltäni: Kuka minä oikeasti olen? Mitkä ovat minun arvoni? Mikä elämässäni on todella tärkeää?
Kysymykset eivät koskeneet alun perin unta vaan ne koskivat koko elämääni.
Aloin vähitellen tehdä muutoksia. Muutin ruokavaliotani, vähensin työtaakkaani ja aloitin meditoinnin. Lähdin opiskelemaan valmentamista ja myöhemmin ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Hain myös itse apua univalmennuksesta – tutustu itsenäisesti suoritettaviin verkkovalmennuksiin Muijanukutus: Unen avaimet sekä Rauhoita ylivirittynyt hermosto ja nuku paremmin!.
Vähitellen aloin katsoa myös unettomuuttani toisin. Suurin muutos ei lopulta ollut yksittäinen menetelmä tai uusi keino saada itseni nukkumaan. Se oli paljon vaikeammin havaittava muutos suhteessani uneen.
Aloin päästää irti elämän hallinnan tarpeesta myös unen suhteen.
Katían tarina: Elämänkriisi vei yöunet 18 vuodeksi
Olin lapsena ihan normaali nukkuja eli uni oli minulle asia, jota ei tarvinnut sen kummemmin ajatella.
Kaikki muuttui vuonna 2000, kun elämäni meni yhtäkkiä uusiksi. Yllättävää avioeroa seurasi raskas oikeustaistelu pienen lapseni huoltajuudesta. Olin jäänyt asumaan lapseni kanssa puolivalmiiseen omakotitaloon ja aloittanut juuri uudessa työpaikassa – eli samanaikaisesti tapahtui useita elämää järisyttäviä muutoksia.
Tunsin valtavaa turvattomuutta ja huolta tulevaisuudesta, ikään kuin koko elämältäni olisi pudonnut pohja. Jälkikäteen ajatellen ei ollut mikään ihme, etten enää pystynyt nukahtamaan kuten ennen.
Aluksi minulla oli nukahtamisvaikeuksia, mutta vähitellen mukaan tulivat yöheräilyt ja liian varhaiset aamuheräämiset. Lopulta aloin pelätä nukkumaanmenoa ja valvomista. Olin kuolemanväsynyt, mutta kehoni ja mieleni kävivät jatkuvasti suurilla ylikierroksilla.
Hain apua terveyskeskuksesta ja sain nukahtamislääkkeitä. Niiden turvin pystyin jatkamaan arkeani suhteellisen normaalisti. Tuskin kukaan ulkopuolinen edes huomasi, että pystyin nukkumaan vain lääkkeiden avulla. Olin edelleen iloinen, energinen ja aikaansaava ihminen, joka hoiti työnsä ja velvollisuutensa kunnialla.
Todellisuudessa pelkäsin öitä kuollakseni ja tunsin häpeää lääkkeiden käytöstä.
Olin joutunut unettomuuden noidankehään, jossa nukkumisesta oli tullut jatkuva huolen ja ahdistuksen aiheuttaja.
Ajattelin kaikki nuo vuodet, että vielä jonain päivänä hoidan tämän asian kuntoon. Sopivaa hetkeä ei vain koskaan tullut. Oli työ, perhe ja loputtomasti vastuita. Halusin myös lisää lapsia, enkä suostunut luopumaan tästä haaveesta unettomuuden vuoksi. Myöhemmät raskaudet sinnittelin ilman lääkkeitä ja nukuin pahimmillaan vain muutaman tunnin yössä.
Keho viestitti lopulta, että nyt riittää!
Myöhemmin ryhdyin yrittäjäksi ja rakensin menestyvän verkkokaupan, tein pitkiä työpäiviä ja pystyin pitämään vain harvoin lomaa. Nautin työstäni, mutta samalla kuormitus kasvoi vähitellen liian suureksi.
Kehoni alkoi lähettää varoitusmerkkejä; Kärsin migreeneistä, huimauksesta, rytmihäiriöistä ja erilaisista selittämättömistä kivuista. Olin jatkuvasti uupunut. Siinä vaiheessa käytin jo kolmea eri lääkettä, eikä yöuni virkistänyt minua.
Lopulta ymmärsin, etten voinut enää jatkaa samalla tavalla. Myin yritykseni ja päätin, että nyt oli aika laittaa oma hyvinvointini kaiken muun edelle.
Hakeuduin uniryhmään ja psykoterapiaan, ja aloitin life coach -opinnot. Opettelin rauhoittamaan hermostoani ja kuuntelemaan paremmin kehoni viestejä. Vähensin kuormittavaa liikuntaa ja vaihdoin rankat treenit metsäkävelyihin ja pilatekseen. Opettelin tunnistamaan, milloin tarvitsin lepoa ja palautumista.
Kaikkein suurin työ ei kuitenkaan liittynyt elämäntapoihin vaan omiin ajatuksiini ja uskomuksiini.
Aloin vähitellen ymmärtää, millä kaikilla tavoilla olin vältellyt ja kontrolloinut ongelmiani, ja kuinka unettomuuden pelko piti yllä jatkuvaa ylivireystilaa.
Opettelin suhtautumaan uneen rennommalla ja joustavammalla tavalla. Aloin opetella luottamaan siihen, että kehoni osaa kyllä nukkua, kun en itse omilla ajatuksillani ja tekemisilläni lietso ylivireystilaa.
18 vuoden jälkeen löysin vähitellen tien takaisin lääkkeettömään ja riittävän hyvään uneen. Kaikkein isoin muutos oli siinä, etten enää pelännyt nukkumaanmenoa enkä välittömästi hätääntynyt huonommista öistä.
Samankaltaisia oivalluksia toipumisen tiellä
Vaikka unettomuutemme alkoi eri syistä, huomasimme myöhemmin kulkeneemme hämmästyttävän samanlaisen matkan. Molemmilla unettomuus pitkittyi vuosiksi, unilääkkeistä tuli osa arkea ja ajatus lääkkeettömästä nukkumisesta alkoi tuntua lähes mahdottomalta.
Myös toipumisessamme oli paljon yhteistä. Opettelimme rauhoittamaan ylivirittynyttä hermostoamme, tunnistamaan omia kuormitustekijöitämme ja muuttamaan suhtautumistamme uneen ja valvomiseen. Unilääkkeistä vieroittauduimme vähitellen, omaan tahtiimme ja monien takapakkien saattelemana.
Ehkä tärkein meitä yhdistänyt oivallus oli kuitenkin se, ettei unta voi pakottaa eikä hallita.
Mitä enemmän yritimme varmistaa hyvän yöunen ja välttää valvomista, sitä suuremman vaikutusvallan unettomuus sai elämässämme.
Vähitellen opimme suhtautumaan myös huonoihin öihin hyväksyvämmin. Ymmärsimme, ettei yksittäinen huono yö ole katastrofi eikä merkki siitä, että unettomuus olisi uusiutumassa. Ei tarvitse nukkua aina täydellisesti pystyäkseen elämään hyvää elämää.
Omista kokemuksista syntyi Holistic Sleep -ajattelu
Tiemme kohtasivat Valmentamon life coach -koulutuksen jälkeen. Huomasimme nopeasti, että meitä yhdistivät paitsi henkilökohtaiset kokemukset unettomuudesta, myös kiinnostus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Keskustelimme paljon siitä, millaista apua uneton ihminen oikeasti tarvitsisi. Meitä kiinnosti erityisesti se, miten unettomuutta voisi tarkastella laajemmin kuin itsestäänselvien univinkkien tai yksittäisten menetelmien kautta.
Näistä keskusteluista alkoi vähitellen rakentua Holistic Sleep -ajattelu.
Sen ytimessä on ymmärrys siitä, ettei unta voi tarkastella irrallaan ihmisen muusta elämästä. Uneen vaikuttavat niin kehon ja mielen hyvinvointi, elämäntilanne, kuormitus ja palautuminen kuin ajatukset, tunteet ja suhtautuminen omaan nukkumiseen.
Omat kokemuksemme saivat rinnalleen tutkittua tietoa ja ammatillisia menetelmiä, jotka auttoivat meitä ymmärtämään miksi unettomuus voi jatkua vielä pitkään sen jälkeen, kun sen alun perin laukaissut tekijä on poistunut elämästä.
Tiedämme, kuinka turhauttavaa on saada jälleen uusi lista asioista, jotka pitäisi tehdä nukkuakseen paremmin. Moni unettomuudesta kärsivä on jo kokeillut lähes kaikkea mahdollista, mutta uni ei silti tule. Silloin tarvitaan uteliaisuutta sen äärellä, mitä juuri tämän ihmisen unettomuuden taustalla tapahtuu ja mikä sitä ylläpitää.
Uniterapeuteista univalmentajien kouluttajiksi
Halusimme antaa kokonaisvaltaisen näkemyksemme unesta myös muiden ammattilaisten käyttöön. Näin syntyi Holistic Sleep SCFA® -univalmentajakoulutus.
Koulutuksessa yhdistyvät tutkittu tieto unesta ja unettomuudesta, käytännönläheinen valmennuksellinen työote sekä kognitiiviset ja hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) menetelmät.
Meille on tärkeää, että univalmentaja osaa kohdata ihmisen yksilönä ja tarkastella unettomuutta laajemmassa kontekstissa. Hyvä univalmentaja ei vain jaa ohjeita, vaan osaa kysyä ja kuulla, ja auttaa asiakasta löytämään juuri hänelle sopivia keinoja kohti parempaa unta. Joskus tarvitaan myös rohkeutta auttaa ihmistä hellittämään nukkumisen yrittämisestä.
Omat kokemuksemme ovat opettaneet meille, kuinka kokonaisvaltaisesti unettomuus voi vaikuttaa elämään. Samalla haluamme välittää toivoa: vaikeakin unettomuus voi helpottaa, ja omaan uneen voi oppia luottamaan uudelleen.
Uni on asia, jota ei tarvitse suorittaa. Joskus parempi uni löytyykin niin, että oppii tekemään vähemmän ja hellittämään jatkuvasta nukkumisen yrittämisestä.
Haluaisitko sinä oppia auttamaan unettomuuden kanssa kamppailevia?
Holistic Sleep SCFA® -univalmentajakoulutuksesta saat tutkittua tietoa, ymmärrystä ja käytännön työkaluja unettomuudesta kärsivien ihmisten kohtaamiseen ja auttamiseen.
Kouluttajina toimivat uniterapeutit Päivi Karhu ja Katía Uusikartano.
Ajankohta: 21.1. — 22.4.2027
HUOM! Early Bird -hinta 1490 € lokakuun loppuun mennessä ilmoittautuville! Norm. koulutusmaksu 1690 €.
Kaipaatko tukea hermoston rauhoittamiseen ja palauttavaan uneen?
Itsenäisesti suoritettavat verkkovalmennukset antavat sinulle työkaluja hermoston rauhoittamiseen ja unea tukeviin rutiineihin.
Muijanukutus: Unen avaimet -verkkovalmennus
Tämä verkkovalmennus sopii erityisen hyvin kaikille, jotka haluavat rauhoittaa ylivireän hermostonsa, löytää oman unirytminsä ja rakentaa iltoihinsa pehmeän laskeutumisen uneen. Valmennuksessa huomioidaan erityisesti vireystilan säätely naisen eri elämänvaiheissa, mutta valmennukseen ovat tervetulleita kaikki.
Hinta: 79,00 €
Rauhoita ylivirittynyt hermosto ja nuku paremmin! -verkkovalmennus
Tämä verkkovalmennus sopii kaikille, jotka haluavat oppia rauhoittamaan ylivireää hermostoaan. Valmennuksessa huomioidaan erityisesti naisen eri elämänvaiheet sekä hormonaaliset vaihtelut, mutta valmennukseen ovat tervetulleita kaikki.
Hinta: 29,00 €